torstai 14. heinäkuuta 2016

Kohti kokeita

Avoimen luokan kokeen jälkeen siirtyminen voi-luokkaan on ottanut yllättävän paljon aikaa. Välillä on motivaatio ollut myös hukassa. Jospa treenien kirjaamisella taas saataisiin ryhtiä tekemiseen. Tavoitteena on edelleen vuosi per luokka tahdissa pysyminen ja voittajan korkkaaminen vielä tänä vuonna.

Tänään treeneissä etsittiin vikalistaa kokeita silmällä pitäen. 

Luoksetuloissakin stoppi oli ok, mutta valmistavaan osuuteen pitää kiinnittää huomiota. Maahanmeno vaati kaksi käskyä, ja mielentila oli väärä. Rento aloitus siis treenilistalle ja napakat käskyyn reagoimiset myös alkuun. Myös stopin jälkeinen sivulletulo oli jähmeä. Kokeillaan pelkkää pysäytyksen jälkeisen osuuden treeniä. Vauhtipalkat ja muut jumituksen aiheet siis hetkeksi tauolle.

Tunnari meni hyvin. Kapulan palautuksia voisi ottaa kuureina, ote on vähän löysä.

L:ssä pitää kiinnittää huomiota omaan liikkeeseen. Reipas kävely ja tötsät pitää muistaa jättää vasemmalle. Olipa vaikeaa. Koira toimi kyllä hienosti.

Seuraamisessa sivuaskeleet ja peruutus ok. Tässäkin omaan vauhtiin pitää kiinnittää huomiota, liian nopea tempo aiheutti väittämistä. Sivuaskelissa jatkuva liike, jottei Viima ala ennakoimaan istumista.

Kivasti kuitenkin kaikki meni, nyt vain enemmän useamman liikkeen yhdistelmiä jotta saadaan kisanomaisia treenejä alle. Koepäiväkin kun on jo katsottu.

maanantai 11. toukokuuta 2015

AVO1

Toinen kokeemme oli 3.5. Veikkolan koulun kentällä. Pari kertaa ehdittiin käymän kentällä tutustumassa, mutta muuten treeni jäi ennen koetta liian vähäiseksi. Selkeästi itselle on mielekkäämpää kisata niin että on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet onnistua.
Liikejärkkä oli sekoitettu. Paikkis oli ensin, mutta yksilöliikkeet alkoi hypyllä. Siinä pieni varastus, ei olla hyppyä varmaan yleensä alkuun otettukaan.
Liikkestä maahanmenossa tarvitsi kaksi käskyä, kuten paikkiksessakin, muuten ok. Seuruu hajosi alkuun ihan epätyypillisesti, mutta parani onneksi loppuun, joten loppupalkka tuli ihan hyvästä suorituksesta.
Liikkeestä seisomisesta saatiin 10! Tämähän on ollut vaikeaa, ja on vieläkin, mutta nyt koiralla on kuitenkin ajatus tassujen siirtämättömyydestä, ja se ajatus kesti kokeessakin.
Luoksetulo sujui hyvin, lopun perusasento jäi vajaaksi, josta puolikkaan vähennys. Stoppi ei mikään megahyvä ollut, mutta avoon  riittävä.
Nouto, meidän bravuuri, meni erinomaisesti. Ohjaaja tosin aloitti koiran kiittämisen ennen liikkeen päätöstä, mistä pieni miinus.
Vikana oli kaukot. Itse sähläsin käsimerkkien kanssa,mutta koira teki hyvin ja noudatti onneksi suullisia ohjeita. Ohjaajan mokista pioli pistettä vähennystä mutta muuten erinomainen.
Kokonaisvaikutelma oli kuulemma vähän levoton, tiesinkin että kaikki eivät pidä reippaasta kehumisesta. Ja liikkurin ohjeisiin pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, etenkin siihen milloin liike loppuu.☺
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka toki pientä säätöä ihan perusasioihin vielä tarvitaan.
Seuraavaksi sitten kohti voi-luokkaa ja uusia sääntöjä.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kotiläksyjä

Kokeen jälkeen on ollut vähän vaikea löytää treenimotivaatiota. Sennin tokosta saimme kuitenkin runsaasti kotitehtäviä.  Seisomisen mielentilaa korjataan nyt yksinkertaisesti palkkaamalla siitä paljon. Etenkin mun liike kohti koiraa on sellainen asia,  johon pitää liittää paljon positiivista latausta.  Viimahan luontaisesti työskentelee mieluummin kaukana kuin lähellä. Tästä syystä myöskään takapalkkaa ei nyt käytetä,  vaan palkka tulee ohjaajalta.

Kaukoissa Viimalla on I-M vaihdossa tapana pakittaa jännästi vähän, tätä olen nyt treenannut tekemällä kaukot seinän vieressä. 

Kolmantena läksynä olen tehnyt luoksetulon stoppia kiertojen kautta. Käytän vielä aika vahvaa käsiapua +lentävää lelua.  Ongelmana tässä on nyt ollut lähinnä oma huono heittokykyni, siinä on koiran fysiikka kovilla kun lelu lentää minne sattuu.

Hyppy, piilopaikkis ja seuruun uudet kiemurat on vielä ihan työstämättä, joten kyllä tässä askarteltavaa riittää jos keväällä mielii vielä avossa startata.

tiistai 25. marraskuuta 2014

ensimmäinen toko-koe

Lauantaina aloitimme Viiman kanssa toko-uramme HSKH:n kisoissa Ojangossa. Etukäteen pohdin, oliko 80 koiran hallikisaan ilmoaminen ihan järkevää, mutta olin taas aliarvioinut toko-kisojen ilmapiirin. Hallissa oli oikein mukavaa ja hiljaista ja kehä oli hyvin järjestetty niin, että yleisöä oli käytännössä vain yhdellä sivulla.

Jouni lähti mukaan henkiseksi tueksi ja kuvaajaksi, ja lähdimme matkaan niin että olimme paikalla tuntia ennen luokan ilmoitettua alkamista. Meillä kun oli ylimääräisenä ohjelmana kisakirjan täyttö ja sirun tarkistus. Kaikki meni oikein jouhevasti, joten aikaa jäi vielä odotteluunkin. Jouni lämmitteli vähän koiraa, ja otin Viiman halliin jo hyvissä ajoin ennen kokeen alkua. Tuntui, että tämä oli hyvä ratkaisu, se sai kohkata enimmät kohkaamiset pois, joten kun koetus alkoi, oli koirakin valmis hommiin.

Ensimmäisenä liikkeenä oli luoksepäästävyys. Tuomarin kainalosauvan takia se suoritettiin poikkeavasti niin, että jokainen kävi vuorollaan koiran kanssa tuomaria moikkaamassa. Viima suoritti luoksepäästävyyden himpun verran energisesti, mutta erittäin avoimesti, ja tästä ensimmäinen kymppi.

Sitten oli paikallaolot. Alokkaita oli kaikenkaikkiaan kaksikymmentä, joten ryhmiä tuli useita. Me olimme toisessa vuorossa. Hihnan irrotuksessa Viima meni maahan, mutta nousi käskystä sivulle. Maahan ensimmäisestä käskystä ja jäi hienosti paikoilleen. Viima makasi rauhallisen oloisesti, muutaman kerran haisteli maata. Viereinen koira vinkui alusta asti ja oli levoton, ja nousi sitten istumaan ja lähti siitä haahuilemaan. Viima ei näyttänyt tästä paineistuvan, ja tuomari onneksi pyysi nopeasti ohjaajaa hakemaan koiran pois. Tästäkin tuli kymppi.

Sitten olikin aikaa odotella omaa vuoroa, olimme kymmenentenä suoritusvuorossa. Viima meni tässä vaiheessa autoon, uskon, että tämäkin oli hyvä juttu. Hain Viiman niin, että meitä edellinen koira oli kehässä, kun tulimme halliin.Tein odotellessa pieniä tokotuksia, lähinnä maahanmenoa ja seisomista sekä perusasentoja. Sitten virittelysanalla "tehdäänkö" kehään, ja siellä hyvän liikkurin ansiosta show lähti heti käyntiin seuraamisilla. Seuruut meni ok, hihnaversiosta tuli 9½ ja hihnatta 9. Pienet kontaktin menetykset aiheuttivat pistevähennykset.

Seuraavaksi oli liikkeestä maahanmeno, se onnistui täydellisesti, 10 p. Luoksetulossa hätiköin, ja Viima ei jäänyt odottamaan vaan lähti minun liikkeen mukaan. Reagoin nopeasti askeleella taakse, Uusi jättö onnistui hyvin. Mutta sen verran konsepti sekosi, että annoin kutsun ennen liikkurin ohjetta. Luoksetulo itsessään oli hyvä, mutta häslingistä johtuen vain seitsemän pistettä.

Liikkeestä seisominen alkoi vahvasti, mutta vaikka Viima pysähtyi nätisti jäi se jotenkin epävarman oloisena seisomaan, ja kun palasin, se alkoi väistämään. Perusasentoon tuli kuitenkin hyvin. Tästäkin seitsemän pistettä.

Viimeisenä liikkeenä oli hyppy. Olin katsonut muiden suorituksista, että he jättivät koirat kovin lähelle hyppyä, mutta itse taisin sitten liioitella toiseen suuntaan. Viima kyllä latasi hypyn komeasti yli, kääntyi ja seisoi hetken, mutta pyllähti sitten istumaan. Tästä taisi tulla kasi.

Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin 10, ja vaikka pientä säätöä lähinnä seisomisen kanssa eri liikkeissä olikin, niin ei Viima mitenkään erilaiselta vaikuttanut kuin treeneissä. Seisomiset ovat olleet  meille se heikko kohta, ja niitä pitää nyt työstää edelleen.En tiedä onko sattumaa se,että juuri seisomisessa olen aika nopeasti alkanut korjaamaan Viimaa sanallisesti vääristä suorituksista. Ehkä siitä on jäänyt sille vähän epävarmuutta, kun se ei tuolloin vielä oikeasti osannut liikettä. Lisäksi olen harjoitellut paljon enemmän itse pysähtymistä, kuin asennon pitämistä.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä kovin tyytyväinen olo kokeen jälkeen. En hermoillut liikaa, koira toimi niin kuin on opetettu ja alo1 tulos plakkarissa voi jo varovasti alkaa tähyilemaan seuraavan luokan liikkeitä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hallintaa

Viima on todellslöytänyt sisäisen agilitysankarinsa. Esteet on alkanut kiinnostaa enemmän kuin ohjaaja,  ja Viima niin tietää minne haluaa mennä.  Tämä on varmaan ihan tyypillinen teinikoiran vaihe, mutta varmuuden vuoksi treenattiin eilen lyhyttä pätkää, paljon palkkaa ohjaajan läheltä ja ajatus koko ajan mukana. Erityisen hyödylliseksi osoittautui se, että tehtiin muutaman esteen pätkää, jossa alku aina sama, mutta lopussa mentiinkin satunnaisesti eri esteille. Alkuun Viima teki omaa suoritusta mutta tuli sitten tosi hyvin kuulolle. Näitä lisää.
Puomi tehtiin lätkällä, meni oikeaan paikkaan ja kovaa ja odotti poistumislupaa hyvin.  Operaatio lätkän häivytys olisi sitten seuraava steppi.

Ennen omaa vuoroa tokottelin alon liikkeet läpi (ei hyppyä), ja hienosti Viima keskittyi häiriössäkin. Oman vuoron jälkeen vielä kahden ja puolen minuutin paikkis. Sekin meni hyvin. Kivat treenit kaiken kaikkiaan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Harha-askelia

Ei olisi vuosi sitten uskonut, että agilityn vapaatreenivuorolla tulee treenattua tokoa. Tällainen harhautuminen pääsi kuitenkin tiistaina käymään.  Tein n. puolentoista minuutin paikkiksen etupalkalla. Tosi hyvä ja rauhallinen,  vaikka naapurikentällä koirat haukkui ja vinkui. Sitten otin lähes kokonaisuudessaan jäävät,  vapautus ennen viereen paluuta pienen odottelun jälkeen. Lopuksi höntsättiin kapulan pitoa. Viima teki hyvin hommia eikä vilkuillut aksaesteitä, joten kaipa sekin on tokoilusta innostunut.

Tehtiin me aksaakin, ja siinä Vimsille sattui työtapaturma, kun Viima putosi puomin suoralta osalta yllättäen.  Eipä ole tällaista ennen sattunut. Olin itse varmaan asiasta enemmän järkyttynyt kuin koira. Viima vaikuttaa selvinneen naarmuilla, eikä arkonut puomia tapahtuneen jälkeen eikä eilen Lägin hallilla. Saisi minusta päinvastoin olla vähän varovaisempi.

Muutenkin Viimalla on vauhti päällä. Eilen Jounin kanssa katsottiin illan treenivideoita ja aika vallatonta se olikin. Nyt sitten aletaan vahvistamaan ohjauksiin tuloa. Lelu käteen ja pieniä pätkiä. Olen nautiskellut vauhdin huumasta, mutta sillä on ollut hintansa, joten nyt tarvitaan pientä kurinpalautusta ja paluuta perusasioihin.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Fyssari ja agilityä

Viima ja Kassu kävivät nyt kontrollikäynnillä fyssarilla, ja molemmat olivat menneet hyvään suuntaan. Viimalla nyt ei paljoa kireyksiä ole ollutkaan, mutta nukava silti kuulla, että koira ei ole jumiutunut, vaikka aktiivisesti nyt onkin treenattu.
Kontaktit on menneet kaikki eteenpäin, tosin keinu on vielä välillä aika villi. Ohjauksiin Viima tulee mukavasti, mutta niistoista ja vastaavista pitäisi päästä aiemmin liikkeelle. Muuten ei ehdi minnekään. Onneksi Saijalla on aina jokin kikka kakkonen meille ei niin ehtiville tapauksille. Yllättävän usein nykyän tulee päästyä rataa aika pitkälle oman vartin puitteissa.  Vaikkei se mikään itseisarvo toki ole, niin jollain lailla ehkä kertoo siitä että eteenpäin mennään.
Toko on ollut nyt taka-alalla, mutta sen verran olen ryhdistäytynyt, että ollaan käyty jonkin verran paikoissa tekemässä jotain pientä. Viima vastaa hyvin virittelysanoihin ja keskittyy tekemisiin,  muta kieltämättä on vähän yllättänyt miten paljon epävarmuutta tulee liikkeisiin kun ollaan uudessa paikassa.  Hankalin on ollut liikkeestä seisominen, siinä Viima joko ei pysähdy lainkaan, ottaa ylimääräisiä askelia tai meneekin jonkin ajan päästä istumaan. Mutta nyt tiedetään mitä treenata. Pitää vain kotitreeniinkin nyt keksiä lisää haastetta, niin saadaan liike kokonaisuudessaan paremmaksi.