maanantai 30. syyskuuta 2013

Koirakavereita

Viikonloppu oli leikkitreffi-painotteinen. Lauantaina Usva-kelpie oli perheineen meillä kylässä. Viima näytti hauskalta mini-Usvalta. Hyvin Usva jaksoi pentua leikittää.

Sunnuntaina Viima sai varsin ikäistään ja kokoistaan seuraa, kun Rukka-kelpie käväisi meillä. Hyvin leikit menivät tytöillä yksiin. Sen verran rankkaa sosiaalisen elämän harjoittaminen oli jäyhä-Kassuun tottuneelle Viimalle, että eilinen iltapäivä kuluikin sitten lähinnä pattereita lataamalla.

Tänään Viima on sitten riekkunut uusin voimin. Päivälenkillä Viima nykäisi niin kovaa, että pentupannan pikalukko aukesi, joten sitä ei enää varmaan uskalleta käyttää. (Tähän astihan Viima on ollut kohtuu nätisti remmissä, no, ei ollut tänään)  Nyt meillä onkin akuutti talutusvälinekriisi, kun kaikki pannat ja valjaat on joko liian pieniä tai liian isoja. Onneksi kasvuvauhti vaikuttaa olevan nyt sen verran kova, että eiköhän joku pian ole taas sopivakin, ainakin hetken aikaa.

Viima kävi tänään myös rokotuksilla, pentu oli oikein reipas eikä huomannut piikkiä ollenkaan. Eläintenhoitaja vain totesi, että "tämä onkin tällainen vähän avoimempi paimenkoira". No vähän...Painoa Viimalla oli eläinlääkärin vaa'an mukaan hieman yli 9 kiloa. Korkeudeltaanhan Viima on vielä hitusen Kassua matalampi, ehkä n. 36 senttiä.

Illalla pieni röyhkimys vielä nappasi Kassulle tarkoitetun treenilihapullan ihan tuosta noin vain mun kädestä. Siinä ei lupaa kyselty eikä katsekontaktia tarjottu. Hyvä ettei tukehtunut pullaansa. Alkaa neidistä löytymään tuota asennettakin, tähän asti me ollaankin päästy aika helpolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti