Viikonloppuna hyödynnettiin alkusyksyn kauniita säitä ja suunnattiin mökille. Viimalle reissu olikin ensimmäinen laatuaan. Yllättäen se oli mökillä kuin kotonaan, jopa vähän liiaksikin, tontit rajat eivät vielä oikein hahmottuneet, ja neiti olisi tehnyt retkiään aika kauaskin, jos ei olisi valvonta toiminut. Aitaamaton järvenrantatontti kahden alle kouluikäisen lapsen, yhden riistaviettisen terrierin ja yhden pennun kanssa olikin melkoinen haaste, varsinaisesta rentoutumisesta ei oikein voinut puhua.
Treenatakin toki piti vähäsen. Lapset pitivät kiitettävästi huolta leikkipuolesta, joten päätin sitten vastapainoksi testata kangasmetsää jälkimaastona. Lyhyt ja varsin tuore jälki alkoi tutusti nurmikolta, mutta suuntautui sitten luontevasti metsän puolelle. Tähän asti Viima on vielä vähän arponut, miten niitä jälkiä oikein pitäisi mennä, mutta nyt tapahtui jonkinlainen oivallus, ja jäljelle lähdettiin kovaa ja hyvällä asenteella. Ja kuono ensimmäisenä, mikä tietysti helpottaa asiaa.
Kotimatkalla vierailtiin vielä kummipojan synttäreillä, ja pentu sai tutustua moneen eri-ikäiseen uuteen ihmiseen. Kaikkien juhlavaatteet taisivat jäädä ehjiksi, mitä on pidettävä hyvänä saavutuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti