tiistai 8. lokakuuta 2013

Hallikausi

Kesäpennun ongelma on se, että ei tule juurikaan treenihalleissa pyörittyä. Viime viikolla tilanne korjaantui, kun Viima pääsi tutustumaan peräti kahteen halliin. Eipä tuo näyttänyt halliympäristöstä mitään häiriöitä ottavan. Halleissa oli lisää kivoja ihmisiä ja kiinnostavia koiria, joten mikäs siellä ollessa, tuumasi Viima

Lauantaina pääsimme Susanna Korrin pitämiin tottistreeneihin. Oli kyllä hurjan mielenkiintoista. Piti vain ensin vääntää itsensä vähän erilaiseen mielentilaan kuin agi-treeneissä. Mä olisin mieluusti riehuttanut pentua lelujen kanssa ja omalla liikkumisella ja äänellä kannustanut koiraa. Tälläiset ajatukset kuitenkin torpattiin heti alkuunsa. Kyllähän koiraa innostettiin ja kehuttiin, mutta ajoituksen kanssa piti olla tarkka, ettei vahvista väärää toimintaa, ja heti alkuun kannattaa pennullekin lähteä rakentamaan mielikuvaa siitä, että hiljainen ohjaaja on tyytyväinen ohjaaja. Eipä siellä kokeissakaan voi miten vain hillua.

Imutus-seuraamisesta saimme oikein tehokurssin. Kun eteni käsi sopivalla korkeudella ja vielä piti yllä sopivaa nopeutta, niin sehän jopa tuntui ihan oikealta seuraamiselta ajoittain. Samaten saimme lisävinkkejä jäävien liikkeiden opetteluun. Nyt kun Viima (melkein) osaa käskyt ilman liikettä, otetaan mukaan peruuttaminen. Liikkeestä seisomiseen saatiin hyvät vinkit, kun pallon heitto ei oikein meillä ole toiminut. Yksi pentu-luoksetulokin tehtiin, ja kotiläksyksi saatiin jarruttamisen opettelu. Mä olen niin paljon tehnyt luoksetuloja, joissa lähden itse karkuun, että Viima ei oikein osaa hahmottaa, että hänelläkin voisi olla joku vastuu törmäyksen välttämisessä. Onneksi Viima on vielä melko pieni, muuten olisi voinut olla ortopedille asiaa...

Kaiken kaikkiaan Viima jaksoi tehdä hyvin, ja oli kovin innokas ja motivoitunut oppilas. Ja nopea hoksaamaanikin tuo on, ei tarvittu kuin pari toistoa per liike, niin mukaan tuli jo vauhtia ja varmuutta, ja pari toistoa lisää, niin saatiin jo kunnon ennakointia.

Jälkiä ollaan tehty pari kappaletta. Toinen ei ehtinyt juurikaan vanheta, ja silti ajoin sen jo ihan pimeässä. Se meni kyllä huonosti, Viima kyllä jäljesti mutta jossain muualla kuin jäljellä, eli meni enemmän ilmavainulla. Tuuli tuli taas jotenkin hassusti vähän joka suunnasta, eikä varmaan helpottanut tilannetta.

Tänään tein metsän puolelle (siellä on tyynempää) pienen jäljen, joka sai muhia melkein tunnin. Nameja en paljoa jäljelle kylvänyt, tein vain muutaman nappula-keon matkan varrella, ja loppupalkan tietysti. Nyt Viima jäljesti tosi tarkasti jäljen päällä, mutta vauhti on kyllä aika kova, ja nappulat jäi syömättä. Loppupalkalle sentään jarrutti, kun oli ensin vetänyt siitäkin pari koiran mittaa yli. Tässä voi siis olla vielä vähän työsarkaa ennen kuin tuosta ferrarista saadaan luotettava maastoavoneuvo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti