Treenirintamalla on ollut vilkasta, joskin enemmänkin teemalla "tehdään paljon, edistytään vähän". Viimasta on löytynyt prinsessa-vaihde, esim. maahanmenoa ei voi ajatella tehtävän, jos maa on liian märkä. En ole vielä lähtenyt tätä vaatimaan, ettei liikkeeseen tule mitään ylimääräistä epämiellyttävyyttä. Mutta hyvä pitää mielessä, että tähankin pitää jatkossa kiinnittää huomiota.
Kotitoko-treeneissä ollaan tehty perusasentoa ja seuraamista, vähän istumasta maahan menoa ja päinvastoin niin, että takajalat pysyy paikallaan, ja tietysti luoksetuloja. Olen ottanut luoksetulot nyt suoraan eteen ja pyrkinyt siihen, että Viima ei törmäisi pahasti. Sille pahki juokseminen on kyllä aika luontaista, no, eipä ainakaan ole sellainen herkkis-paimen, joka haluaa pitää koko ajan metrin etäisyyttä.
Jälkipuolella ollaan jatkettu helppoja ja lyhyitä treenejä, ja mielestäni olen saanut parempaa tekemistä nyt hyvin vahvistettua. Vauhti on hitaampi, mutta tarkkuus parempi. Eiliseen jälkeen tein kuitenkin pienen jipon, ja ylitin pienen ojan. Jälki siis katkesi ojan kohdalla hetkeksi. Hetken Viima ojan reunalla pohti, että mitäs nyt, mutta sitten sai vainun "vastarannalta", ja homma jatkui. Se Viimassa kyllä on hienoa, että se tekee niin itsenäisesti ja sitkeästi töitä.
Viikolla otin muutaman uuden kuvankin, seisomakuvat eivät vain koskaan onnistu. Mutta on se kyllä kasvanut, ja näyttää jo kovin isolta koiralta.
 |
| Viima 4,5 kk |
 |
| Jalat puuttuu :) |
 |
 |
| Tämä kuva on reilun kuukauden takaa, Viima 4 kk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti