Pimeää ja märkää

Nyt on ollut niin huonot ilmat, että viikolla ei ole voinut ajatellakaan jälkitreenejä. Viikonloppukin tuli ja meni, enkä ollut ehtivinäni oikein mitään. Lauantaina oltiin sentään taas PK-treeneissä. Viima oli taas taitava, teki kaikki jäävätkin ihan tuosta vain ilman käsiapua. (toki itse vielä peruutin, seuraamisen yhteyteen en näitä ole vielä ottanut).

Seuraamisesta saatiin sellaista kommenttia, että matkaa voisi alkaa vähän pidentämään. Viisi askelta per kuukausi on kyllä omasta mielestänikin varsin maltillinen tahti. :) Ja käännöksiä myös voi jo treenata, Viima pitää niin hyvin paikkansa ja käyttää takapäätäkin kivasti.

Uutena asiana opeteltiin eteentulon perusteita. Pitäisi vielä keksiä tuohon jokin kiva käskysana, joka ei ole arkikäytössä täysin korruptoitunut.

Viimeinenkin kulmuri on nyt lähtenyt, mutta takahampaissa taitaa olla vielä vaihtuvia. Hyvältä kuitenkin omaan silmään Viiman purenta näyttää.

Jouni on tehnyt Viiman kanssa keinun alkeisharjoittelua, kontaktitreeniä lätkän kanssa ja pieniä ohjausjuttuja. Sonjan kurssilla on mennyt muuten kivasti, mutta välillä on keskittymiskyky ollut pienellä koetuksella. Myöskään leikkiminen vieraissa paikoissa ei ole viime aikoina oikein innostanut, ruokaa kyllä syö kaikenlaisissa tilanteissa mielellään ja tekee hyvin, mutta vähän sellaista vieraskoreutta on ilmassa. Katsotaan mihin suuntaan leikkiminen tuosta kehittyy. Lelukoiriin tottuneena on tietysti vähän identiteettikriisiä itsellä, mutta toistaiseksi ainakin Viiman tekeminen on ollut näinkin hyvällä tasolla.

Parin viikon päästä meillä alkaakin Piskipajalla pentukurssi. Vaikka Viiman kanssa on kaikenlaista tehtykin, niin luulen, että tämä tekee Viimalle ihan hyvää. Agility- ja pk-treeneissä ei muita koiria kentällä ole, joten pentukurssilla  päästään harjoittelemaan toimimista myös vähän häiriöisemmässä ympäristössä.

Tuima Viima - -Ei saisi häiritä nukkuvaa koiraa