Monen vuoden jälkeen on hienoa omistaa koira, joka tarkenee lenkkeillä talvellakin. Ja lumi tuo niin paljon valoa metsään, että töiden jälkeen pääsee kunnon lenkeille.Pienistä asioista voi joskus tulla iloiseksi.
Treeneja pakkanen on kyllä hiukan haitannut. Tokoilessa jäätyy ainakin näpit, eikä mitään rauhallisempia liikkeitä viitsi ulkona ollenkaan ottaakaan. Koskakohan sitä pääsisi treenaamaan paikkamakuuta ulkona? Viima aloitti myös juoksun, joten hallitreenitkin on nyt tauolla, kun ei oikein viitsitä pöksytreenejä harrastaa. Vanhemmalla koiralla varmaan ihan ok, mutta sen verran pöksyt kuitenkin Viimaa vaivaa, etten mitään uusia juttuja haluaisi sen kanssa nyt ottaa.
Hyvin Viima on vähempään treenaamiseen reagoinut, ei hypi seinille eikä keksi omia juttujaan, ainakaan tavallista enempää. :) ja ainahan jotain pientä sisällä tehdään.
Nyt olen yrittänyt opetttaaViimalle noutokapulan pitämistä rauhallisessa mielentilassa. Vielä ei olla oikein edistytty. Kuonosta piteleminen hellästikään ei selvästi ole Viiman juttu, joten olen nyt ottanut pitoa seuraamisen yhteydessä. Siinä päästään välillä jo useampi askel, joten ehkä se siitä. Pehmeitä esineitä Viima tuo jo sivulle, tosin siinäkin lopuksi sylkäistään lelu helposti suusta. Sivulla olemiseen olen nyt tosi pienin askelin ottanut vähän lisää kestoa. Positiivisesti Viima noutoesineisiin suhtautuu, joten mitään tässä ei kai vielä ole menetetty, joskaan ei paljoa saavutettukaan.
 |
| mökkitreeniä joulunaikaan |
 |
| välillä tulee näin hiki |
 |
| korvakeskustelua |
 |
| Viiman kone ei hyydy pakkasessakaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti