tiistai 15. huhtikuuta 2014

Jäljestystä ja agilityä

Viikonloppuna tein melko runsailla broilerantimilla varustetun jäljen ihan metsän puolelle. Jälki oli melko suoraviivainen sisältäen vain yhden suoran kulman. Jälkeä namittaessani tosin huomasin sen kulkevan suoraan tuoreehkon peuran makauksen päältä, ja papanoiden määrä jäljellä ja sen ulkopuolella oli tästä johtuen melkoinen. Laitoin jäljelle myös muutaman kepin, lähinnä itseäni varten, sillä Viimahan ei keppi-ilmaisua ole vielä opetellut. Mutta jotenkin se antavat itselle ryhtiä, kun huomaa koiran ajavan tarkasti kepin päältä.

Jälki meni tosi hyvin jälleen. Tahtikin oli Viimaksi rauhallinen, ja työskentely tarkkaa. Peurojen jäljet eivät sitä kiinnostaneet. Kiva huomata, että harjoitusten helpottaminen on auttanut.

Tänään pääsin vielä ohjaamaan Viimaa agilityssä, kun Jouni ei päässyt seuran  treeneihin. Tuliterä halli ja tuliterä koira. Vähän jännitti, kun en ole Viiiman kanssa agilityä ollenkaan tehnyt, mutta treeni meni oikein hyvin. Viimaa on helppo ohjata, kun se hakee yllättävän hyvin hyppyjä, mutta on kuitenkin erinomaisesti kuulolla. Oli kyllä pitkästä aikaa hienoa päästä liitämään, on se vaan niin kiva laji sekin.

Tokopuolella olen Mian seminaarioppien avulla hakenut seuraamiseen parempaa ryhtiä ja rytmiä, ja minusta siinä on menty eteenpäin. Nyt pitäisi taas alkaa vähentäään apuja, miten niistä aina onkin niin vaikea luopua.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Luvallista pomppimista

Viiman kanssa on treenattu viime aikoina pomppimista. Viimalla on siihen tiettyä lahjakkuutta omastakin takaa, mutta nyt tavoitteena on saada pomppimisesta yksi sosiaalisen palkitsemisen muoto. Eli ei vain nakkia koiralle hyvästä suorituksesta, vaan ensin hurjat kehut ja vähän riehuntaa, ja sitten varsinainen palkka. Tätä ollaan nyt kotitreeenissä treenattu, ja kyllä on vaikeaa. Ei koiralle, mutta ohjaajalle.

Toinen meneillään oleva projekti on käsiavun häivyttäminen seuraamisessa. Seuraamisessa pomppiminen ei ole toivottavaa, mutta siinäkin sitä esiintyy. Vaikuttaisi siltä, että syy pompottamiseen on se, että Viima on liikaa kädessä kiinni, ja muutenkin apuja olisi hyvä saada vähennettyä. Tässäkin suurin kulttuurishokki on ohjaajalla. Ainakin toinen meistä jää siis helposti kaavoihin kiinni.

Viikonloppuna olin kuuntelemassa Mia Skogsterin pentuseminaaria. Seminaari oli hyvä, ja pari uutta juttua on otettu sieltäkin treeniohjelmistoon. Päällimmäiseksi mieleen sekä luennoista että harjoituskoirakoista jäi koiran mielentilan vaikutus suoritukseen ja ylipäätään koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen. Asenne ratkaisee tässäkin, ja melkein kaikki tekniset ongelmat harjoituskoirakoillakin lähtivät loppujen lopuksi siitä, että koira ei ollut tarpeeksi motivoitunut yrittämään parhaansa.

Joten seuraaviksi viikoiksi treenisuunnitelmassa on luvassa lähinnä riehuntaa, pomppimista ja leikkimistä. :)