Viikonloppuna tein melko runsailla broilerantimilla varustetun jäljen ihan metsän puolelle. Jälki oli melko suoraviivainen sisältäen vain yhden suoran kulman. Jälkeä namittaessani tosin huomasin sen kulkevan suoraan tuoreehkon peuran makauksen päältä, ja papanoiden määrä jäljellä ja sen ulkopuolella oli tästä johtuen melkoinen. Laitoin jäljelle myös muutaman kepin, lähinnä itseäni varten, sillä Viimahan ei keppi-ilmaisua ole vielä opetellut. Mutta jotenkin se antavat itselle ryhtiä, kun huomaa koiran ajavan tarkasti kepin päältä.
Jälki meni tosi hyvin jälleen. Tahtikin oli Viimaksi rauhallinen, ja työskentely tarkkaa. Peurojen jäljet eivät sitä kiinnostaneet. Kiva huomata, että harjoitusten helpottaminen on auttanut.
Tänään pääsin vielä ohjaamaan Viimaa agilityssä, kun Jouni ei päässyt seuran treeneihin. Tuliterä halli ja tuliterä koira. Vähän jännitti, kun en ole Viiiman kanssa agilityä ollenkaan tehnyt, mutta treeni meni oikein hyvin. Viimaa on helppo ohjata, kun se hakee yllättävän hyvin hyppyjä, mutta on kuitenkin erinomaisesti kuulolla. Oli kyllä pitkästä aikaa hienoa päästä liitämään, on se vaan niin kiva laji sekin.
Tokopuolella olen Mian seminaarioppien avulla hakenut seuraamiseen parempaa ryhtiä ja rytmiä, ja minusta siinä on menty eteenpäin. Nyt pitäisi taas alkaa vähentäään apuja, miten niistä aina onkin niin vaikea luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti