Viiman kanssa on treenattu viime aikoina pomppimista. Viimalla on siihen tiettyä lahjakkuutta omastakin takaa, mutta nyt tavoitteena on saada pomppimisesta yksi sosiaalisen palkitsemisen muoto. Eli ei vain nakkia koiralle hyvästä suorituksesta, vaan ensin hurjat kehut ja vähän riehuntaa, ja sitten varsinainen palkka. Tätä ollaan nyt kotitreeenissä treenattu, ja kyllä on vaikeaa. Ei koiralle, mutta ohjaajalle.
Toinen meneillään oleva projekti on käsiavun häivyttäminen seuraamisessa. Seuraamisessa pomppiminen ei ole toivottavaa, mutta siinäkin sitä esiintyy. Vaikuttaisi siltä, että syy pompottamiseen on se, että Viima on liikaa kädessä kiinni, ja muutenkin apuja olisi hyvä saada vähennettyä. Tässäkin suurin kulttuurishokki on ohjaajalla. Ainakin toinen meistä jää siis helposti kaavoihin kiinni.
Viikonloppuna olin kuuntelemassa Mia Skogsterin pentuseminaaria. Seminaari oli hyvä, ja pari uutta juttua on otettu sieltäkin treeniohjelmistoon. Päällimmäiseksi mieleen sekä luennoista että harjoituskoirakoista jäi koiran mielentilan vaikutus suoritukseen ja ylipäätään koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen. Asenne ratkaisee tässäkin, ja melkein kaikki tekniset ongelmat harjoituskoirakoillakin lähtivät loppujen lopuksi siitä, että koira ei ollut tarpeeksi motivoitunut yrittämään parhaansa.
Joten seuraaviksi viikoiksi treenisuunnitelmassa on luvassa lähinnä riehuntaa, pomppimista ja leikkimistä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti