torstai 29. toukokuuta 2014

Täyskäännös

Kelien heitellessä helteestä vesisateeseen olen treenaillut lähinnä toko-juttuja. Niitä kun pystyy kivasti työstämään vaikka sisälläkin.
Tehotreenissä on ollut seuraaminen pitkissä pätkissä (meidän mittapuulla +10 m.) sekä täyskäännös vasempaan. Seuraamisessa palasin takaisin namipalkkaan, etenkin käännöksissä sain sillä paremmin Viiman hereillä, ja nopeammin palkattuakin. Nyt, kun Viima on vähän päässyt jyvälle, miten haluan sen käännöksessä toimivan, olen taas palannut leluun. Viimalle nami ja lelu tuntuvat aika samanarvoisilta palkoilta, mutta niillä on selvästi erilainen vaikutus Viimaan. Ihan kiva kun palkalla pystyy vähän pelailemaan ilman että koiran tekeminen kummallakaan huononisi.
Uutena juttuna ollaan otettu ruutua, ja se on kivaa. Kotiläksynä on lähestymiset eri suunnista lähettäen, ja eri etäisyydeltä. Lätkä saa vielä olla ruudussa ainakin hetken, lähtö ruutuun on vielä vähän epävarma. Lätkä on laitettu aika lähelle takareunaan, ja palkka pitäisi muistaa myös heittää mielummin ruudun taakse kuin eteen. 
Sitten olen tehnyt ohjatun alkeistreeniä kupeilla. Tällä hetkellä ajattelen, että en ota siihen erillisiä suuntakäskyjä vaan vain käsimerkit. Viimalle kuppiharjoitus oli vähän haastava, koirapieni ei ymmärtänyt syödä namia kupista vaan nouti kupposet. Joten siirrymme ehkä aika nopeasti kapuloihin.
Tunnariakin tehtiin pitkästä aikaa, ihan yhdellä kapulalla ruohikkoon piilotellen. Helpot nousee hyvin, mutta jos yhtään joutuu enempää etsimään, niin menee haahuiluksi. Pitänee nyt tehdä niin, että hihnalla estää megakierrokset, ettei tule siitä tapaa.

Kirsikkana kakussa kokeilin tänään maahanmenoa seuraamisen yhteydessä ensimmäistä kertaa, ja se toimi hienosti. Vähän hiomista, ja meillä olisi ehkä yksi valmis liike. Jotenkin tuntuu, että tämä meidän toko on ollut sellaista palasten palastelua, jossa lopullinen tavoite on välillä ollut aika epämääräinen. Siinä mielessä on motivoivaa, kun huomaa treenaamisen jopa johtavan johonkin.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pitkästä aikaa jälkeä

Viikonloppuna tein Viimalle lyhyen jälkitreenin. Alustana oli varvikkoinen kangasmetsän, sää tyynehkö ja puolipilvinen. Väistelin paria risukkoa, ja samalla jäljelle tuli tehtyä pari terävää kulmaa. Nameja oli tasaisesti, mutta ei joka askeleella. Yhden suoran tein lähes namitta ihan testin vuoksi.

Viima oli tosi pätevä! Ei kaahottanut, poimi namit, tutki kulmat, ja jos meni ohi korjasi itse nopeasti. Ainoa huonompi kohta oli se namiton suora, siinä lähti taas ryysimään. Tarkensi kyllä taas hyvin kun nameja alkoi löytymään.

Oikeaan suuntaan ollaan menossa, mutta nyt pitää alkaa etsiä namien määrälle sopivaa suhdetta. Ja saada lisää jälkiä ajettua. 

Tokoiltukin on. Työn alla on ainakin seuraamisen täyskäännös, nouto ja luoksetulon stoppi. Lisäksi paikallamakuuta on nyt tehty vähän useammin, sitä kannattaisi nyt jatkaa, kun on hyviä pohjia saatu. Ja tietysti pitäisi hiljalleen miettiä, minä vuonna aikoo mennä kokeisiin, ja alkaa yhdistelemään osia kokeenomaisiksi ja ottaa mukaan palkattomuutta. Jos ei muuten niin siksi, että paremmin näkisi missä mennään tällä hetkellä. Oma tuntemus on, että ei ehkä vielä tänä vuonna kokeita, mutta toisaalta olisi oman kokemuksen kartuttamiseksi hyvä olla lykkäämättä kokeita liian pitkälle.

Ensin kuitenkin vielä vähän treenataan. :)


lauantai 3. toukokuuta 2014

Tokoa

Tokotreeneissä torstaina teemaksi muodostui keskittyminen. Ensin tehtiin jäävistä seisomista niin, että harjoiteltiin pelkästään liikkumatta seisomista. Etupalkalla saatiin pieni tassujen siirtely hyvin pois. Parin toiston jälkeen jätin etupalkan pois ja vain palkkasin namia eteenpäin heittämällä. Hyvin säilyi fokus edessä.

Sitten treenattiin kaukoja. Istu-maahan-vaihdossa Viima hassusti siirsi peppua aina taaksepäin muutaman sentin. Tämä saatiin pois kun palkka laitettiin ihan eteen juuri sellaiselle etäisyydelle, että sen sai jos syöksyi niiltä sijoiltaan maahan. Tätä pitää nyt kotona vahvistaa paljon, jotta väärä tapa saadaan pois mielestä. Istumaan nousut oli hyviä. Seiso-maahan meni muuten ok, mutta Viima on liikaa kiinni namikädessä. Tätä treenattiin niin, että namia laitettiin koiran molemmille puolille, ja kun koira teki liikkeen oikein (käsiavulla vielä), niin palkan saikin ottaa maasta. Vähän oli luopumisen kanssa alkuun ongelmia, mutta hyvin Viima tämänkin jutun hoksasi.

Loppuun tehtiin luoksetuloja suoralla palkalla, ja ne oli oikein vauhdikkaita.

Seuraamistakin ehdittiin vähän katsoa. Vasemmalle kääntyminen on nyt hyvään suuntaan menossa, kun vaan itse muistan antaa koiran tehdä työtä, enkä sorru turhiin apuihin. Oikealle kääntyminen meni niin ikään hyvin, vähän vielä täsmätreeniä ja sitten voikin nämä yhdistää seuraamiseen. Seuraamisessa muuten pää pysyi nyt hyvin paikallaan ja rytmi oli hyvä. Vähän kokeiltiin myös juoksua ja hidasta kävelyä, etenkin juoksuun tuntuikin löytyvän mukavan leppoisa tempo, jossa koiran oli helppo seurata.

torstai 1. toukokuuta 2014

Life is merrier with a terrier

Viiman kanssa on tokoillut taas suht säännöllisesti. Työn alla on seisomisen ja luoksetuloissakin stopit, paikallaan seisominen ja kapulan pito liikkeessä. toppeja olen työstänyt kieltojen kautta, sillä seurauksella, että Viima ennakoi nyt törkeästi. Tällä hetkellä en siis oikeastaan treenaa vielä stoppeja vaan vauhdikkaita kieltoja. 

Paikallaan seisomisesta Viima kestää jo hienosti pientä häiriötä, mutta mun siirtyminen koiran vasemmalle puolelle aiheuttaa yleensä painonsiirtoa ja sitä kautta tassujen siirtelyä. Pitää varmaan treenata tasapainoilua ja "syviä lihaksia"vähän enemmän.

Kassukin pääsee aina tekemään jotain pientä Viiman treenien yhteydessä. Se on kyllä hupaisa treenikaveri. Viimeksikin kun treenattiin noutoa, niin Kassu odotti hyvin (pientä vinkumista ei lasketa, eihän),haki kapulan nopeasti ja juoksi sen kanssa...suoraan kauempana olevaan putkeen. Otettiin uusi yritys, laitoin koiran istumaan, sanoin käskyn ja samassa koira oli palkkalelussa kiinni. Sitä ei tuntunut häiritsevän että yksi osa liikkeestä jäi ikään kuin tekemättä. Kolmanteen toistoon oltiin molemmat tyytyväisiä, joten annoin Kassulle lelun palkaksi ja sitten sitä ei hetkeen enää näkynytkään, mihin lie mennyt puskaan sitä jyystämään. Itsehän olen tuon kouluttanut, mutta kyllä väitän, että joidenkin koirien kanssa pääsee vähän helpommalla. 

Viima on ilmojen lämmettyä päässyt veden ääreen pariin otteeseen. Soutuvene oli ekalla kerralla vähän jännä, seuraavalla reissulla jo nukutti veneen pohjalla. Ja kun vedet lämpenee, niin kyllä tuosta vielä uimarikin saadaan.