tiistai 24. kesäkuuta 2014

Nouto haltuun

Viimalla on pienestä pennusta asti ollut vahvana perusasentoon tuleminen sivulle. Mikä tietysti sinänsä on ihan hyvä juttu. Mutta jos PK-puolella haluaa joskus kisata, pitäisi osata tulla myös suoraan eteen istumaan. Ja myös noutokapulan kanssa. Ja kun ihan liki tuleminen kapula suussa on jo ylipäätään vähän jännää, niin olen todella joutunut kaivamaan itsestäni motivaatiota treenata eteentuloja vahvemmaksi.

Masokistiseksi Kesäprojektiksi piti siis ottaa eteen istuminen, tässä vaiheessa vielä ilman kapulaa. Ja niin yllättävää kuin se aina onkin, harjoittelu on tässäkin tuonut tulosta. Ja se, että hetken aikaa maltoin palkata niitä vähän huonompikin yrityksiä, kunhan koira oli itse aktiivinen. Luultavasti tässäkin meidän kompatuskivi on ollut liiallinen houkuttelu, mikä on vain lisännyt koiran sähellystä.

Kun edessäalkoi sujumaan hyvin, annoin Viimalle pari kertaa kapulan suuhun ja sitten nopeasti pois. Kun tässä ei tullut esiin pureskelua tms., niin jätin Viiman vähän matkan päähän kapula suussa ja pyysin siitä eteen. Sekin toimi hyvin, joten otin vielä pari toistoa niin, että Viima nosti kapulan matkalla istumaan.Viimeinen sessio oli ilmeisesti jo vähän haastava, eikä Viima tullut ihan niin lähelle istumaan, kuin olisin toivonut, mutta olin kuitenkin hurjan tyytyväinen tähänkin edistymiseen. Nyt pitää vain treenata kaikkia liikkeen osia vahvemmiksi, Mutta tämän asian työstämiseen on nyt ihan eri motivaatio, kun on päässyt hommassa alkuun.

Muuta me ei nyt olla oikein tehtykään. Seuraamisessa olen yrittänyt lisätä kestoa, mutta se on vielä niiin vaikeaa. Ehkä tässäkin asiassa se  todellinen "nyt me harjoitellaan tämä asia kuntoon"-asenne on itseltä vielä puuttunut. Ja sitä näköjään vaaditaan, jos haluaa treenissä edetäkin. Ehkä se on sitten se seuraava projekti...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti