tiistai 25. marraskuuta 2014

ensimmäinen toko-koe

Lauantaina aloitimme Viiman kanssa toko-uramme HSKH:n kisoissa Ojangossa. Etukäteen pohdin, oliko 80 koiran hallikisaan ilmoaminen ihan järkevää, mutta olin taas aliarvioinut toko-kisojen ilmapiirin. Hallissa oli oikein mukavaa ja hiljaista ja kehä oli hyvin järjestetty niin, että yleisöä oli käytännössä vain yhdellä sivulla.

Jouni lähti mukaan henkiseksi tueksi ja kuvaajaksi, ja lähdimme matkaan niin että olimme paikalla tuntia ennen luokan ilmoitettua alkamista. Meillä kun oli ylimääräisenä ohjelmana kisakirjan täyttö ja sirun tarkistus. Kaikki meni oikein jouhevasti, joten aikaa jäi vielä odotteluunkin. Jouni lämmitteli vähän koiraa, ja otin Viiman halliin jo hyvissä ajoin ennen kokeen alkua. Tuntui, että tämä oli hyvä ratkaisu, se sai kohkata enimmät kohkaamiset pois, joten kun koetus alkoi, oli koirakin valmis hommiin.

Ensimmäisenä liikkeenä oli luoksepäästävyys. Tuomarin kainalosauvan takia se suoritettiin poikkeavasti niin, että jokainen kävi vuorollaan koiran kanssa tuomaria moikkaamassa. Viima suoritti luoksepäästävyyden himpun verran energisesti, mutta erittäin avoimesti, ja tästä ensimmäinen kymppi.

Sitten oli paikallaolot. Alokkaita oli kaikenkaikkiaan kaksikymmentä, joten ryhmiä tuli useita. Me olimme toisessa vuorossa. Hihnan irrotuksessa Viima meni maahan, mutta nousi käskystä sivulle. Maahan ensimmäisestä käskystä ja jäi hienosti paikoilleen. Viima makasi rauhallisen oloisesti, muutaman kerran haisteli maata. Viereinen koira vinkui alusta asti ja oli levoton, ja nousi sitten istumaan ja lähti siitä haahuilemaan. Viima ei näyttänyt tästä paineistuvan, ja tuomari onneksi pyysi nopeasti ohjaajaa hakemaan koiran pois. Tästäkin tuli kymppi.

Sitten olikin aikaa odotella omaa vuoroa, olimme kymmenentenä suoritusvuorossa. Viima meni tässä vaiheessa autoon, uskon, että tämäkin oli hyvä juttu. Hain Viiman niin, että meitä edellinen koira oli kehässä, kun tulimme halliin.Tein odotellessa pieniä tokotuksia, lähinnä maahanmenoa ja seisomista sekä perusasentoja. Sitten virittelysanalla "tehdäänkö" kehään, ja siellä hyvän liikkurin ansiosta show lähti heti käyntiin seuraamisilla. Seuruut meni ok, hihnaversiosta tuli 9½ ja hihnatta 9. Pienet kontaktin menetykset aiheuttivat pistevähennykset.

Seuraavaksi oli liikkeestä maahanmeno, se onnistui täydellisesti, 10 p. Luoksetulossa hätiköin, ja Viima ei jäänyt odottamaan vaan lähti minun liikkeen mukaan. Reagoin nopeasti askeleella taakse, Uusi jättö onnistui hyvin. Mutta sen verran konsepti sekosi, että annoin kutsun ennen liikkurin ohjetta. Luoksetulo itsessään oli hyvä, mutta häslingistä johtuen vain seitsemän pistettä.

Liikkeestä seisominen alkoi vahvasti, mutta vaikka Viima pysähtyi nätisti jäi se jotenkin epävarman oloisena seisomaan, ja kun palasin, se alkoi väistämään. Perusasentoon tuli kuitenkin hyvin. Tästäkin seitsemän pistettä.

Viimeisenä liikkeenä oli hyppy. Olin katsonut muiden suorituksista, että he jättivät koirat kovin lähelle hyppyä, mutta itse taisin sitten liioitella toiseen suuntaan. Viima kyllä latasi hypyn komeasti yli, kääntyi ja seisoi hetken, mutta pyllähti sitten istumaan. Tästä taisi tulla kasi.

Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin 10, ja vaikka pientä säätöä lähinnä seisomisen kanssa eri liikkeissä olikin, niin ei Viima mitenkään erilaiselta vaikuttanut kuin treeneissä. Seisomiset ovat olleet  meille se heikko kohta, ja niitä pitää nyt työstää edelleen.En tiedä onko sattumaa se,että juuri seisomisessa olen aika nopeasti alkanut korjaamaan Viimaa sanallisesti vääristä suorituksista. Ehkä siitä on jäänyt sille vähän epävarmuutta, kun se ei tuolloin vielä oikeasti osannut liikettä. Lisäksi olen harjoitellut paljon enemmän itse pysähtymistä, kuin asennon pitämistä.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä kovin tyytyväinen olo kokeen jälkeen. En hermoillut liikaa, koira toimi niin kuin on opetettu ja alo1 tulos plakkarissa voi jo varovasti alkaa tähyilemaan seuraavan luokan liikkeitä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hallintaa

Viima on todellslöytänyt sisäisen agilitysankarinsa. Esteet on alkanut kiinnostaa enemmän kuin ohjaaja,  ja Viima niin tietää minne haluaa mennä.  Tämä on varmaan ihan tyypillinen teinikoiran vaihe, mutta varmuuden vuoksi treenattiin eilen lyhyttä pätkää, paljon palkkaa ohjaajan läheltä ja ajatus koko ajan mukana. Erityisen hyödylliseksi osoittautui se, että tehtiin muutaman esteen pätkää, jossa alku aina sama, mutta lopussa mentiinkin satunnaisesti eri esteille. Alkuun Viima teki omaa suoritusta mutta tuli sitten tosi hyvin kuulolle. Näitä lisää.
Puomi tehtiin lätkällä, meni oikeaan paikkaan ja kovaa ja odotti poistumislupaa hyvin.  Operaatio lätkän häivytys olisi sitten seuraava steppi.

Ennen omaa vuoroa tokottelin alon liikkeet läpi (ei hyppyä), ja hienosti Viima keskittyi häiriössäkin. Oman vuoron jälkeen vielä kahden ja puolen minuutin paikkis. Sekin meni hyvin. Kivat treenit kaiken kaikkiaan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Harha-askelia

Ei olisi vuosi sitten uskonut, että agilityn vapaatreenivuorolla tulee treenattua tokoa. Tällainen harhautuminen pääsi kuitenkin tiistaina käymään.  Tein n. puolentoista minuutin paikkiksen etupalkalla. Tosi hyvä ja rauhallinen,  vaikka naapurikentällä koirat haukkui ja vinkui. Sitten otin lähes kokonaisuudessaan jäävät,  vapautus ennen viereen paluuta pienen odottelun jälkeen. Lopuksi höntsättiin kapulan pitoa. Viima teki hyvin hommia eikä vilkuillut aksaesteitä, joten kaipa sekin on tokoilusta innostunut.

Tehtiin me aksaakin, ja siinä Vimsille sattui työtapaturma, kun Viima putosi puomin suoralta osalta yllättäen.  Eipä ole tällaista ennen sattunut. Olin itse varmaan asiasta enemmän järkyttynyt kuin koira. Viima vaikuttaa selvinneen naarmuilla, eikä arkonut puomia tapahtuneen jälkeen eikä eilen Lägin hallilla. Saisi minusta päinvastoin olla vähän varovaisempi.

Muutenkin Viimalla on vauhti päällä. Eilen Jounin kanssa katsottiin illan treenivideoita ja aika vallatonta se olikin. Nyt sitten aletaan vahvistamaan ohjauksiin tuloa. Lelu käteen ja pieniä pätkiä. Olen nautiskellut vauhdin huumasta, mutta sillä on ollut hintansa, joten nyt tarvitaan pientä kurinpalautusta ja paluuta perusasioihin.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Fyssari ja agilityä

Viima ja Kassu kävivät nyt kontrollikäynnillä fyssarilla, ja molemmat olivat menneet hyvään suuntaan. Viimalla nyt ei paljoa kireyksiä ole ollutkaan, mutta nukava silti kuulla, että koira ei ole jumiutunut, vaikka aktiivisesti nyt onkin treenattu.
Kontaktit on menneet kaikki eteenpäin, tosin keinu on vielä välillä aika villi. Ohjauksiin Viima tulee mukavasti, mutta niistoista ja vastaavista pitäisi päästä aiemmin liikkeelle. Muuten ei ehdi minnekään. Onneksi Saijalla on aina jokin kikka kakkonen meille ei niin ehtiville tapauksille. Yllättävän usein nykyän tulee päästyä rataa aika pitkälle oman vartin puitteissa.  Vaikkei se mikään itseisarvo toki ole, niin jollain lailla ehkä kertoo siitä että eteenpäin mennään.
Toko on ollut nyt taka-alalla, mutta sen verran olen ryhdistäytynyt, että ollaan käyty jonkin verran paikoissa tekemässä jotain pientä. Viima vastaa hyvin virittelysanoihin ja keskittyy tekemisiin,  muta kieltämättä on vähän yllättänyt miten paljon epävarmuutta tulee liikkeisiin kun ollaan uudessa paikassa.  Hankalin on ollut liikkeestä seisominen, siinä Viima joko ei pysähdy lainkaan, ottaa ylimääräisiä askelia tai meneekin jonkin ajan päästä istumaan. Mutta nyt tiedetään mitä treenata. Pitää vain kotitreeniinkin nyt keksiä lisää haastetta, niin saadaan liike kokonaisuudessaan paremmaksi.

Syksyn puuhia