tiistai 24. kesäkuuta 2014

Nouto haltuun

Viimalla on pienestä pennusta asti ollut vahvana perusasentoon tuleminen sivulle. Mikä tietysti sinänsä on ihan hyvä juttu. Mutta jos PK-puolella haluaa joskus kisata, pitäisi osata tulla myös suoraan eteen istumaan. Ja myös noutokapulan kanssa. Ja kun ihan liki tuleminen kapula suussa on jo ylipäätään vähän jännää, niin olen todella joutunut kaivamaan itsestäni motivaatiota treenata eteentuloja vahvemmaksi.

Masokistiseksi Kesäprojektiksi piti siis ottaa eteen istuminen, tässä vaiheessa vielä ilman kapulaa. Ja niin yllättävää kuin se aina onkin, harjoittelu on tässäkin tuonut tulosta. Ja se, että hetken aikaa maltoin palkata niitä vähän huonompikin yrityksiä, kunhan koira oli itse aktiivinen. Luultavasti tässäkin meidän kompatuskivi on ollut liiallinen houkuttelu, mikä on vain lisännyt koiran sähellystä.

Kun edessäalkoi sujumaan hyvin, annoin Viimalle pari kertaa kapulan suuhun ja sitten nopeasti pois. Kun tässä ei tullut esiin pureskelua tms., niin jätin Viiman vähän matkan päähän kapula suussa ja pyysin siitä eteen. Sekin toimi hyvin, joten otin vielä pari toistoa niin, että Viima nosti kapulan matkalla istumaan.Viimeinen sessio oli ilmeisesti jo vähän haastava, eikä Viima tullut ihan niin lähelle istumaan, kuin olisin toivonut, mutta olin kuitenkin hurjan tyytyväinen tähänkin edistymiseen. Nyt pitää vain treenata kaikkia liikkeen osia vahvemmiksi, Mutta tämän asian työstämiseen on nyt ihan eri motivaatio, kun on päässyt hommassa alkuun.

Muuta me ei nyt olla oikein tehtykään. Seuraamisessa olen yrittänyt lisätä kestoa, mutta se on vielä niiin vaikeaa. Ehkä tässäkin asiassa se  todellinen "nyt me harjoitellaan tämä asia kuntoon"-asenne on itseltä vielä puuttunut. Ja sitä näköjään vaaditaan, jos haluaa treenissä edetäkin. Ehkä se on sitten se seuraava projekti...

 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

1-vuotias

Aika rientää, Viima täytti jo vuoden. Kovin isona ja aikuismaisena en tuota vielä osaa pitää, mutta onhan se tietynlainen etappi. Nyt voisi jo virallisia kuviakin ruveta harkitsemaan. Veljet Ruotsissa olivat jo kuvissa käyneet, hyvin tuloksin.

Treenipuolella meillä on juuri nyt vähän hiljaisempaa. TOKO-ryhmä loppui, joten omatoimisesti edetään. Tavallaan on itselläni aika tarkkakin mielikuva, mitä pitäisi työstää, mutta itsekseen tehdessä tahtoo välillä se ryhtyminen olla vaikeaa. Ja toisaalta ajoissa lopettaminen. Viimahan on koira joka tekee ja tekee, mutta kyllä sekin hyötyisi pienemmistä ja tehokkaammista treeneistä.

Selkeä teema meillä on nyt monessakin liikkeessä keston pidentäminen. Paikkamakuu ja seuruu ovat ainakin tällä listalla. Samoin jäävien liikkeiden paikallaolovaiheet. Keston jälkeen ja ohella myös häiriöitä voisi jo treeneihin tuoda. Ja kolmantena teemana sitten palkattomuutta. Eli tavallaan leikkikoulu on tietyissä asioissa nyt ohi, ja aletaan jo opittiin asioihin tuoda haastetta mukaan. Toki uusia juttujakin opetellaan, mutta samalla yritän syventää näiden tutuimpien asioiden osaamista.

Näistä kolmesta palkattomuuden treenaus on mulle vierainta. Olen nyt ihan yrittänyt perusjuttuja tehdä esim. Viiden kerran sarjoissa niin, että välillä palkkaan namilla ja kehuilla, välillä vain kehuilla. Loppuun olen sitten varannut vähän isomman jutun. Ihan hyvin Viiman asenne on kestänyt, joten tällä asialla voisi pelata jo vähän enemmänkin.

Jälkihommiakin on tehty, tosin aika vähän. Olen nyt jättänyt namit jäljellä lähes kokonaan pois ja siirtynyt välirasioihin ja loppupalkkaan. Toimii ainakin vielä toistaiseksi. Muurahaisongelman kannalta tämä on ollut hyvä ratkaisu. Rasian päälle olen laittanut kepin, ja vähän ottanut erikseen keppi-ilmaisua. Olen yrittänyt löytää Viimalle ominta tapaa keppien ilmaisuun, ja todennut, että se ei ole maahanmenoa. Tällä hetkellä Viima poimii esineet mieluiten suuhun, mikä on ihan toimiva juttu sekin.