maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tokotreenejä

Viime aikoina on tullut treenattua enimmäkseen tokoa. Muutaman lyhyen jälkitreenin olen tehnyt niin, että palkka on tullut vain kepeiltä, mutta jotenkin Tokoilu on nyt motivoinut eniten. Jotain pientä tuleekin nykyään tehtyä joka päivä. Yksi parhaista hetkistä treenata on aamulenkin yhteydessä tuossa lähimetsässä. Pienellä mielikuvituksella siellä voi tehdä vaikka mitä. Käpytunnareita, stoppeja ja luoksetuloja puun kiertojen kautta, paikalla oloja kantoja hyväksi käyttäen jne.

Torstaitreeneissä pari viikkoa sitten tuli ilmi parikin juttua, joita ei vielä oikein hallita. Ensinnäkin edestä sivulle siirtyminen oli Viimasta ihan mahdotonta. Kyllä sillä yritystä oli, mutta se jäi kovin vajaaksi, ja itse en taaskaan tajunnut, että uutta juttua tehdessä pitäisi osata olla kannustava silloinkin, kun kaikki ei mene vielä ihan täydellisesti. Siitä tuli sitten pieni jumi, jota lähdettiin ratkomaan ihan tehtävää helpottamalla. Eli ensin sivulle piti tulla 10 sentin päästä, ja siitä vähitelle treeni treeniltä lisätttiin etäisyyttä ja kulmaa, kunnes päästiin alkuperäiseen asetelmaan. Samalla itse yritän keskittyä siihen, että en tee mitään pieniäkään apuja, joihin koira jäisi taas kiinni. Nopeasti tämä on lähtenyt korjaantumaan, vielä tosin pitäisi kokeilla, miten sama sujuu kovemmassa vireessa ja vauhtiin yhdistettynä. Huomisen aamulenkin aihe taitaa meillä olla selvillä.

Toinen vaikea juttu oli liikkeestä pysähtymisessä. Viimasta oli tosi vaikea seistä paikallaan, ja kun palasin takaisin sivulle, se heti istui, eikä odottanut käskyä. Eli nyt on aamu- ja iltaruuan saanut hetken seisoskeltuaan, olen myös hiukan lisäänyt häiriöitä odotteluun. Ruokakuppi targettina ei kyllä häiriöt paljoa hetkauta. Nyt kun paikallaan seisominen on parempaa, niin pitänee ryhtyä treenaamaan sitä asennossa pysymistä vaikka ohjaaja sivulla. Se on meillä ollut vaikeaa itse asiassa muissakin jäävissä liikkeissä. Saattaa jopa kuulua niihin asioihin, joita ei koskaan varsinaisesti ole treenattu, joten nyt on ehkä korkea aikakin tehdä asialle jotain.

Viiman kanssa on kyllä huippuhauska treenata, sillä ei huonoja päiviä olekaan. Ja samalla tulee Kassunkin kanssa tehtyä jotain pientä, niin pysyy tänään 8v. täyttävä setäkoirakin ainakin mieleltään virkeänä.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

helteiset jäljestykset

Viikonloppuna mökillä tein taas kahtena peräkkäisenä päivänä jälkeä. Nameja oli vähän lähdössä, mutta pääasiassa palkka tuli pienistä rasioista matkan varrelta.

Ensimmäisellä jäljellä Viima oli jotenkin tosi epävarma. Haahuili, katseli mua apua anovasti ja tuntui keskittyvän ihan kaikkeen muuhun kuin jälkeen. Jotenkin kuitenkin löysimme kaikki kipat. Ja taas tuli tuttu tunne siitä, että jälki loppui kesken, eli kun alun höntsäilystä oltiin päästy eteenpäin, niin sitten oltiin jo perillä.

Sunnuntaina Jouni teki meille jäljen. Nyt Viima meni musta koko ajan hyvällä asenteella, vaikkakin tällä kertaa sattuikin työtapaturma ja yksi kippo jäi löytämättä. Tämä oli musta kuitenkin parempi suoritus, Viima työsti itsenäisesti jälkeä ja kun jälki hetkellisesti hukkui, se nosti sen itse uudestaan eikä yhtään yrittänyt saada multa vinkkejä. Toivottavasti alla ollut lauantain treeni vaikutti tähän itsenäisyyteen enemmän kuin se, että mä en  tiennyt oikeastikaan, missä jälki meni...

Eli lisää treeniä ja säännöllistä tekemistä, se lienee nyt se lääke, mitä me eniten tarvittaisiin. Ja erilaisia jälkiä, myös niitä vähän pidempiä. Vanhenemisen kanssa mä en ole huolissani, nytkin Viima ajaa pääsääntöisesti vähintään tunnin vanhoja jälkiä. Ja täytyy olla itse tarkkana, että antaa koiran tehdä työt eikä totuta sitä saamaan apua.

Tokopuolella on työstetty liikkeestä pysähtymistä ja jatkettu eteentulemisen harjoittelua. Viimeksi tein luoksetulon ihan ylipitkällä matkolla nähdäkseni, onko Viimalla taipumusta törmätä, ja niinhän se tuli jaloille. Onneksi se on tuollainen kirppu! Otin sitten uudestaan, ja hyvin korjasi, jäi ehkä vähän liiankin kauas. Meille on muutenkin tähän tullut sellainen ylimääräinen maneeri, eli ekasta kutsusta Viima tulee tiettyn matkan päähän, sitten mä huomautan siitä ja vasta sitten Viima korjaa oikeaan paikkaan. Näinhän tämä ei voi mennä, joten tämä kerrasta oikein tekeminen on nyt ensi viikoksi tarkoitus ottaa työn alle.

Alla vielä linkki surkuhupaisaan jälkivideoon. Ei ollut varsinainen kuningasidea yrittää itse kuvata jälkeä umpipusikossa. Kamera silmillä oli vaikea suunnistaa, ja sitkeästi yritinkin vetää Viimaa pois jäljeltä. Onneksi on yhtä sitkeä koira, joka aina palasi takaisin oikeille raiteille. :)

http://www.youtube.com/watch?v=JpT3wjiXTv8&feature=em-upload_owner

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pikku puuhaa

Nyt kun ei koko ajan sada, on Viiman kanssa päästy hyvin tekemään pikkutreenejä. Tällä viikolla on treenattu mm. paikallaoloa, jossa n. minuutti menee nyt ihan ok ilman välipalkkoja. Viima odottaa ihmeen hiljaa ja nätisti, vaikka Kassu vieruskaverina inisee ja vaihtelee asentoa.

Lisäksi on yritetty treenata seuruun kestoa. Se ei vaan nyt jotenkin tunnu hyvältä. Torstain tokotreeneissä Viima teki tietysti tosi hyvin töitä, mutta kotioloissa se ei minusta ole yhtä hyvin kuulolla.

Liikkeestä pysähtymisessä ei stoppi ole vielä tarpeeksi napakka, mutta käskyyn Viima kyllä reagoi jo kivasti. Kiertojen kautta ei ole nyt treenattu ollenkaan. Haluasin ensin olla varma, että käskyn merkitys on selvä, ennen kuin yhdistän siihen lisää vauhtia. Viima tuntuu jäävän aika helposti käsiapuihin kiinni, ja kierroissa olen auttanut sitä vielä paljon, mikä mielestäni heikensi stoppia seurauksenkin yhteydessä.

Kapulan pitäminen edessä ja eteen siirtyminen kapula suussa sen sijaan on edistynyt hyvin. Piti oikein välillä alkaa taas palkkaamaan sivuilletuloista, ettei ne ihan unohdu.

Tänään tein Viimalle vähän ajattelutreeniä. Laitoin namikippaan nameja ja lähettelin Viimaa syömään niitä kupille. Sitten olin vain laittavanani namia kuppiin ja asetuin niin, että kuppi jäi vähän sivummalle suunnilleen minun ja Viiman puoliväliin, Kutsuin Viiman sivulle. Yhden pitkän ja haikean katseen se loi kuppiin päin, ja tuli sitten vauhdilla sivulle. Palkkasin siitä, ja sitten vapautus kupille, johon heitin namin. On se vaan kiltti pieni koira.

Palkkattomuustreenejä on tehty hyvin pienesti, tyyliin yksi liike tai liikkeen osa, siirtymä, toisen liikkeen alku ja sitten palkka. Tämä on kyllä sujunut ihan hyvin, joten pitää taas vähän lisätä haastetta.

Meillä vaan kun tämä yhteiskäyttöinen harrastuskoira, niin pitää aina jotenkin miettiä, ettei tule liikaa kuormitusta koiralle. Viima on aloittanut nyt keppikoulun, ja siinä on ollut vähän hämmästeltävää, joten tarkoituksella olen yrittänyt toko-puolella ottaa vähän rennommin.

Viiman pujottelutreeniä:
http://www.youtube.com/watch?v=XgUSQDOHdOE&feature=em-upload_owner