sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hampaaton Viima

Tällä viikolla hammaskeijulla on ollut meidän suunnalla kiirettä, kun Viimalta on lähtenyt mm. poskihampaita ihan urakalla. Yksi kulmuri vielä nököttää paikallaan, vaikka uutta on jo tulossa tilalle. Tätä pitää nyt vähän seurata, ja toivoa, että tämä yksikin hammas ymmärtäisi irrota ihan itsekseen.

Treenirintamalla on ollut vilkasta, joskin enemmänkin teemalla "tehdään paljon, edistytään vähän". Viimasta on löytynyt prinsessa-vaihde, esim. maahanmenoa ei voi ajatella tehtävän, jos maa on liian märkä. En ole vielä lähtenyt tätä vaatimaan, ettei liikkeeseen tule mitään ylimääräistä epämiellyttävyyttä. Mutta hyvä pitää mielessä, että tähankin pitää jatkossa kiinnittää huomiota.

Kotitoko-treeneissä ollaan tehty perusasentoa ja seuraamista, vähän istumasta maahan menoa ja päinvastoin niin, että takajalat pysyy paikallaan, ja tietysti luoksetuloja. Olen ottanut luoksetulot nyt suoraan eteen ja pyrkinyt siihen, että Viima ei törmäisi pahasti. Sille pahki juokseminen on kyllä aika luontaista, no, eipä ainakaan ole sellainen herkkis-paimen, joka haluaa pitää koko ajan metrin etäisyyttä.

Jälkipuolella ollaan jatkettu helppoja ja lyhyitä treenejä, ja mielestäni olen saanut parempaa tekemistä nyt hyvin vahvistettua. Vauhti on hitaampi, mutta tarkkuus parempi. Eiliseen jälkeen tein kuitenkin pienen jipon, ja ylitin pienen ojan. Jälki siis katkesi ojan kohdalla hetkeksi. Hetken Viima ojan reunalla pohti, että mitäs nyt, mutta sitten sai vainun "vastarannalta", ja homma jatkui. Se Viimassa kyllä on hienoa, että se tekee niin itsenäisesti ja sitkeästi töitä.

Viikolla otin muutaman uuden kuvankin, seisomakuvat eivät vain koskaan onnistu. Mutta on se kyllä kasvanut, ja näyttää jo kovin isolta koiralta.

Viima 4,5 kk


Jalat puuttuu :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Jälki ja jälki

Illat pimenevät jo niin aikaisin, että jälkitreenit ovat siirtyneet pitkälti viikonloppuihin. Eilen tein jäljen lähimetsään, ja liekö ollut harjoituksen puutetta vai mitä, mutta oltiin ihan hukassa. Ensin koira sähläsi, sitten remmi alkoi kiukuttelemaan kietoutumalla kaikkiin pikkurisuihin ja lopuksi itse vielä sekoilin ja luulin meidän olevan loppupalkalla vaikka ei vielä oltukaan. Pakko kuitenkin todeta, että treeni oli sinänsä hyvä: pohjan vaihdos, pitkä tauko ja namien nopea vähentäminen toivat esiin hyvin perusongelman, joka Viiman jäljestyksessä on. Vauhdin lisääntyessä tarkkuus kärsii, ja tämä on nyt vain huomioitava jatkossa.

Tänään piti sitten lähteä vähän paremmalla suunnitelmalla kokeilemaan, saadaanko edes jotain eilisistä ongelmista oiottua. Namitin jäljen huolella kunnon juustonpaloilla, annoin vanhentua lähes tunnin ja merkkasin alun ja lopun selkeästi. Jälki nousikin nyt heti hyvin ja suurimman osan aikaa jäljestys oli rauhallisempaa ja tarkempaa kuin eilen. Yhdessä kohdassa Viima ajoi edelleen selkeästi n. puoli metriä jäljen sivussa, ja yhdessä pienessä notkossa haju ilmeisesti oli jonkin verran levinnyt,joka aiheutti vähän pyörimistä. Mutta hyvin Viima ongelmat selvitti, ja reagoi myös kulmiin terävästi. Nyt pitää vain nöyrästi palata siis kunnolla helppoihin harjoituksiin ja työstää tuota tarkkuutta. Tärkein eli motivaatio on kuitenkin kunnossa, oli hauska huomata miten jo jälkiliinan esiinkaivaminen sai pennun innostumaan tulevasta tehtävästä.

Muuten ollaan treenattu tehostetusti tällä viikolla maahanmenoa ja lisätty seuraamiseen askelia. Maahanmeno alkaa jo sujua pelkästä sanallisesta vihjeestä. Seuraamisessa ollaan edetty todella hitaasti, nyt on ehkä neljä-viisi askelta meidän maksimi. Lisäksi treenilistalle on otettu pieniä häiriötreenejä sivullaistumiseen, joka on Viimalla jo perusvarma.

Ensimmäinen kulmahammaskin irtosi viikonloppuna, ja vaikuttaisi siltä, että poskihampaitakin on pudonnut. Koko ajan pitäisi jotain olla pureskelemassa, joten ikeniä taitaa kutittaa nyt kunnolla.



lauantai 12. lokakuuta 2013

Vihikoira

Eilen testattiin ensimmäistä kertaa, miten Viima jäljestää jonkun muun kuin minun tekemiä jälkiä. Tai ehkä oikeammin, miten minä selviän siitä, että en ollenkaan tiedä, missä jälki on mennyt.

Jouni teki meille ihan tuohon lähipellolle pienen jäljen, varmuuden vuoksi kunnon juustonpaloille, joita tosin laitettiin aika harvaan. Viimalle tuntuu toimivan se, että palkka löytyy vähän harvemmin, koska jos jälki on täyteen namitettu, kokevat namit vähän inflaatiota. Hajuvanan seuraaminen on kuitenkin Viimalle nyt se kaikkein palkitsevin juttu jäljellä. Korkea motivaatio on tietysti hyvä asia, mutta vähän olen kaivannut tekemiseen enemmän ajatusta ja tarkkuutta.

Oli se aika erilaista kulkea koiran perässä "sokkona", mitä nyt jonkun juuston onnistuin jostain silloin tällöin bongaamaan. Paljon enemmän tuli kiinnitettyä huomiota koiran tekemisiin, en ole ennen tiedostanutkaan, kunka paljon jäljellä käytän energiaa oman kulkureitin muistelemiseen, mikä tietysti on ihan turhaa, koska tavoitteena on, että koira sen jäljen etsii enkä minä.

Yhdessä kohdin Viima pyöri vähän sen oloisesti, että arvelin jo hukan meille koittaneen, mutta niin vain päädyimme loppupalkalle. Ja tällä kertaa ei koko matkaa menty liina kireällä, vaan Viima teki oikeasti tarkkaa työtä ja haisteli hyvin. Jälki oli nyt yli puoli tuntia vanha, ja namit olivat tosiaan suuria ja herkullisia, ja niitä oli melko harvakseltaan. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Hallikausi

Kesäpennun ongelma on se, että ei tule juurikaan treenihalleissa pyörittyä. Viime viikolla tilanne korjaantui, kun Viima pääsi tutustumaan peräti kahteen halliin. Eipä tuo näyttänyt halliympäristöstä mitään häiriöitä ottavan. Halleissa oli lisää kivoja ihmisiä ja kiinnostavia koiria, joten mikäs siellä ollessa, tuumasi Viima

Lauantaina pääsimme Susanna Korrin pitämiin tottistreeneihin. Oli kyllä hurjan mielenkiintoista. Piti vain ensin vääntää itsensä vähän erilaiseen mielentilaan kuin agi-treeneissä. Mä olisin mieluusti riehuttanut pentua lelujen kanssa ja omalla liikkumisella ja äänellä kannustanut koiraa. Tälläiset ajatukset kuitenkin torpattiin heti alkuunsa. Kyllähän koiraa innostettiin ja kehuttiin, mutta ajoituksen kanssa piti olla tarkka, ettei vahvista väärää toimintaa, ja heti alkuun kannattaa pennullekin lähteä rakentamaan mielikuvaa siitä, että hiljainen ohjaaja on tyytyväinen ohjaaja. Eipä siellä kokeissakaan voi miten vain hillua.

Imutus-seuraamisesta saimme oikein tehokurssin. Kun eteni käsi sopivalla korkeudella ja vielä piti yllä sopivaa nopeutta, niin sehän jopa tuntui ihan oikealta seuraamiselta ajoittain. Samaten saimme lisävinkkejä jäävien liikkeiden opetteluun. Nyt kun Viima (melkein) osaa käskyt ilman liikettä, otetaan mukaan peruuttaminen. Liikkeestä seisomiseen saatiin hyvät vinkit, kun pallon heitto ei oikein meillä ole toiminut. Yksi pentu-luoksetulokin tehtiin, ja kotiläksyksi saatiin jarruttamisen opettelu. Mä olen niin paljon tehnyt luoksetuloja, joissa lähden itse karkuun, että Viima ei oikein osaa hahmottaa, että hänelläkin voisi olla joku vastuu törmäyksen välttämisessä. Onneksi Viima on vielä melko pieni, muuten olisi voinut olla ortopedille asiaa...

Kaiken kaikkiaan Viima jaksoi tehdä hyvin, ja oli kovin innokas ja motivoitunut oppilas. Ja nopea hoksaamaanikin tuo on, ei tarvittu kuin pari toistoa per liike, niin mukaan tuli jo vauhtia ja varmuutta, ja pari toistoa lisää, niin saatiin jo kunnon ennakointia.

Jälkiä ollaan tehty pari kappaletta. Toinen ei ehtinyt juurikaan vanheta, ja silti ajoin sen jo ihan pimeässä. Se meni kyllä huonosti, Viima kyllä jäljesti mutta jossain muualla kuin jäljellä, eli meni enemmän ilmavainulla. Tuuli tuli taas jotenkin hassusti vähän joka suunnasta, eikä varmaan helpottanut tilannetta.

Tänään tein metsän puolelle (siellä on tyynempää) pienen jäljen, joka sai muhia melkein tunnin. Nameja en paljoa jäljelle kylvänyt, tein vain muutaman nappula-keon matkan varrella, ja loppupalkan tietysti. Nyt Viima jäljesti tosi tarkasti jäljen päällä, mutta vauhti on kyllä aika kova, ja nappulat jäi syömättä. Loppupalkalle sentään jarrutti, kun oli ensin vetänyt siitäkin pari koiran mittaa yli. Tässä voi siis olla vielä vähän työsarkaa ennen kuin tuosta ferrarista saadaan luotettava maastoavoneuvo.