Keskiviikon treeneissä Viima pääsi lähinnä oleskelemaan kentän laidalle ja tekemään pieniä namijuttuja. ja tapaamaan vähän ihmisiä ja vieraita koiriakin. Tarkoituksella otettiin välillä vähän rauhallisempaa oleilua ja kivaa tuntui pennulla olevan näinkin.
Vähän yli kolmetoistaviikkoisena Viimasta on löytynyt ihan uusia vaihteita kotitreeneissä. Vähän mietiskelevän oloinen pentu on yhtäkkiä oivaltanut, miten siistiä naksuttelu-temput onkaan. Into ja osaaminen eivät vielä vain ole ihan optimaalisessa suhteessa; mieluiten Viima tekisi montaa asiaa yhtä aikaa, mutta ei mitään ihan kunnolla. Ja mikä hienointa,samalla kuin säätää tuli hännän alla, voi myös haukkua korkealta ja kovaa.
Yksi syy tähän säheltämiseen on varmaan myös se, että itselleni on vaikeaa tehdä pennulle vaikeustasoltaan sopivia treenejä. Välillä jäädään liikaa paikalleen, ja välillä sitten nostan kriteeriä liian äkkiä. Tälläistä se aina vähän pentujen kanssa taitaa olla, tutkiskelua ja opiskelua puolin jos toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti