Pentutokossa Viima keskittyy hienosti tehtäviin, mutta muuten kyllä menisi tutustumaan yhteen jos toiseen kollegaan. Sellaisen havainnon tässä olen tehnyt, että kannattaa varmaan panostaa niihin paikalla pysymistä vaativiin liikkeisiin, ne eivät oikein ole meidän luontaista vahvuusaluetta. Ainakaan tällä hetkellä.
Kaukoja ollaan kurssilla aloitettu treenaamaan niin, että Viima seisoo takajalat pesuvadissa. Kotona tosin vaihdoin pesuvadin koiranpetiin, koska kiikkerämpi pesuvati lenteli aika vauhdikkaasti Viiman käsittelyssä. Seisomisen yhteydessä ollaan tehty istumista ja takaisin seisomaan nousua. Viima kyllä siirtelee jalkojaan varsin hanakasti, joten tässä lienee vähän tekemistä. Siirtymissä käytän käsiapua ja seison/istun itse vielä tosi lähellä.Mutta silti tepastelu lähtee kyllä käyntiin varsin herkästi. Kehutkin pitää melkein mutista, muuten häntä lähtee liikkeelle, ja sitä myöten koko koira.
Paikallamakuutreenejä on tehty sisällä ja tiheällä palkalla. Haetaan tässäkin kestoa ja rauhallista mielentilaa ennen kuin aletaan ottamaan etäisyyttä.
Muita uusia juttuja ei olekaan ollut, vanhoja on ylläpidetty ja vähän viety eteenpäin.
Parin sokerista tehdyn kaverin jälkeen on mukavaa, kun on jälleen lenkkikaveri, joka lähtee innolla mukaan säässä kuin säässä. Olen jonkin verran käynyt nyt city-lenkeillä katuvalojen loisteessa, ja on ollut kiva huomata, miten hyvin Viima kohtaa erilaiset asiat. Ainakaan vielä ei mitään pahempaa mörkökauttakaan ole tullut. Vähän vielä kun Viimalle tulisi lisää ikää, niin voisi vähän matkaakin pidentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti