Jouni on ilmeisti sisäistänyt yllä olevan lauseen, ja tehnyt meille joululomalla urakalla jälkiä. Tosin ensimmäiseltä jäljeltä tulin vähän vähemmän iloisena, kun maasto ja jälki oli niin vaikeaa (hakkuuaukea, ojan ylityksiä jne.) Jäi siinä koiran perässä rämpiessä kokonaan ensin huomioimatta se seikka, että sehän selvitti tuon hankalan pätkän ihan hyvin, vaikka ohjaajalla olikin suuria vaikeuksia pysyä perässä. Hyvä treeni, kyllä se vain on ihan hyödyllistä joutua välillä pois omalta mukavuusalueeltaan.
Seuraava etappi olisi sitten opetella jonkinlainen keppi-ilmaisu, kerran laitettiin jo keppejä jäljelle, ja kyllähän Viima niitä nuuhkaisi, mistä heti palkkasin, mutta en sitä ehkä ihan ilmaisuksi sanoisi.
Tokossa on kurssit tauolla. Kotona on tehty mm. kaukojen tekniikka läheltä, harjoiteltu liikkumista niin, että jokin esine on samalla suussa sekä pidennetty seurauspätkiä ja vähennetty siinä käsiapuja. Jääviä on pidetty mielessä kertauksen omaisesti ja paikallaoloakin ollaan yritetty välillä tehdä. Kaikessa on menty mielestäni tasaisesti eteenpäin, ja uusiakin juttuja on vielä aloittamatta, jos vanhat alkaa puuduttamaan.
Viimasta on ihan viime viikkoina jotenkin tullut aikuismaisempi, tekemiseen on tullut vielä lisää intensiivisyyttä ja leikkikin on vahvempaa. Tosi kiva asenne sillä on tällä hetkellä kaikkeen tekemiseen. Agility taitaa kuitenkin olla Viiman suosikkilaji, siinä on ajoittain nähtävissä pientä lämpenemistäkin. Tokossa palikat ovat vielä hyvin pysyneet kasassa, vaikka vauhtitreenejä on koko ajan tehty, ja lelupalkkausta tuotu lisää mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti